Sharyn Kujanpää.

Tarinani

Manilasta, laivan kautta, omiin käsiin.

Synnyin Manilassa ja kasvoin sen lämpimissä, vilkkaissa keittiöissä. Olen aina rakastanut leipomista. Äidin ja isoäidin vierellä jauhot, sokeri ja voi muuttuivat joksikin, joka kokosi koko perheen saman pöydän ääreen. Kakku oli meidän kielemme, jolla sanoa rakastan.

Aikuisena tieni vei merelle. Sain töitä laivalta ravintopäällikkönä ja vietin vuosia maailman valtamerillä. Vastuullani satoja annoksia päivässä, aikatauluja, miehistöä ja vieraita. Työ oli intensiivistä ja opettavaista, mutta oma leipomispöytäni jäi tauolle. Pidin uunin kuvan päässäni, vaikka kädet tekivät muuta.

Laivavuosien jälkeen elämä toi minut Helsinkiin. Pohjoinen valo, hiljaisuus ja kärsivällisyys olivat aluksi vieraita, ja juuri siksi tarpeellisia. Helsinki opetti minulle hitautta ja tarkkuutta, kaikkea sitä mitä trooppinen lapsuus ei vielä ollut ehtinyt opettaa.

Sitten palasin siihen mitä olin aina eniten rakastanut. Aloin leipoa uudelleen, ensin itselleni, sitten läheisille, sitten heille, jotka pyysivät kakun omiin juhliinsa. Yhden ihmisen leipomo syntyi hiljaa, ilman vitriiniä, ilman kiirettä. Vain tilauksesta, vain käsin.

Tänään leivon tilauskakkuja Helsingissä omassa keittiössäni. Hääkakkuja, ristiäiskakkuja, syntymäpäiväkakkuja ja vuosipäivien yllätyksiä. Allekirjoituslajini Uben kerroskakku, Brazo de Mercedes ja hedelmäjuustokakku elävät klassikoiden, Napoleonin, sametti-sokerikakun ja mokkakakun, rinnalla. Jokainen kakku leivottuna käsin, sinulle.

Sharyn